Sijoittamisessa riskin ja tuoton suhde kulkee pääsääntöisesti käsi kädessä. Mitä enemmän riskiä, sitä suurempi on lähtökohtaisesti myös tuotto-odotus – tai näin tilanteen ainakin pitäisi aina olla.
On myös sijoituskohteita, joissa olemattomalla riskillä (esim. sisäpiiritiedoilla) voi tehdä valtavia voittoja, ja yhtä lailla on kohteita, joissa korkeasta riskistä huolimatta sijoittajalle ei ole tarjolla pitkälläkään aikavälillä kovinkaan kummoisia tuottoja.
Sisäpiiritiedon käyttäminen on tietysti laitonta, mutta jos joku sääntö pätee sijoitusmarkkinoilla, niin se on se, että jos tuottoa voi jostain tehdä, niin joku sen varmasti korjaa talteen – tämä pätee myös sisäpiiritiedon hyödyntämiseen varsinkin tilanteissa, joissa kenenkään on vaikea osoittaa sijoittajan käyttäneen sisäpiiritietoa.
Sijoittaessa perusperiaate on se, että riskin tulee olla kohtuullinen suhteessa odotettuun tuottoon. Tämä on myös ihmisluontoa: Kukaan ei sijoittaisi miljoonaa euroa lottoon, josta voi olemattomalla mahdollisuudella voittaa 1,5 miljoonaa euroa.
Kun tilanne käännetään päälaelleen ja tarjotaan olemattoman pientä mahdollisuutta voittaa 10 miljoonaa vain euron panoksella, on riskin ja tuottomahdollisuuden suhde niin hyvä, että peliä pelataan vuosittain miljardeilla euroilla.
Ihmiset tekevät myös tämän kaltaisia päätöksiä elämänsä aikana lukemattomia kertoja: Ostaako 50 000€ auto, silläkin riskillä että menetän työni joskus tulevaisuudessa ja en voi maksaa auton lyhennystä? Lähteäkö ulos ilman sateenvarjoa, vaikka on pieni riski siihen, että sataa vettä ollessani ulkona? Ostaako nyt osakkeita, vaikka on riski siitä, että niiden arvo laskee?
Sijoittaessasi tekemät päätökset eivät siis eroa tavanomaisista elämässäsi tekemistä päätöksistä mitenkään. Myös sijoittaessasi käyttämää tietoa voi verrata täysin autoa ostaessasi tekemään tutkimustyöhön: Todennäköisesti tutkit auton tietoja, vertailet sitä toisiin malleihin ja arvioit sen käyttökustannuksia. Saatat kysellä samaa autoa monesta liikkeestä saadaksesi parhaan tarjouksen.
Tutkit auton tyyppivikoja ja varmistat, että ostoksen riski ja odotettu tuotto ovat linjassa.
Sijoittaessa täytyy hyväksyä epävarmuutta
Aivan kuten auto-ostoksilla, on riski että sijoituksesi ei tuotakaan mitään ja rahat menevät hukkaan. Jos olet tehnyt riskin ja tuoton arvion pienelläkään määrällä vaivaa, tämä ei kuitenkaan vaikuta talouteesi merkittävästi
Sanoisin jopa, että halvankin auton ostaminen on merkittävästi suurempi päätös kuin sijoittamisen aloittaminen. Autossa sinulla on kuitenkin merkittävä määrä sitoumuksia, joista sinun täytyy huolehtia: Auton huollot, vakuutukset, verot, ja polttoaineet – jonka lisäksi autolla ajaessasi sinun täytyy koko ajan olla valveilla varmistaaksesi sekä itsesi että muiden tiellä liikkuvien turvallisuuden.
Sijoittaessa sinun ei tarvitse huolehtia mistään näistä seikoista. Sijoituskohteesi ei karhua sinulta vakuutusmaksuja, se ei kuluta polttoainetta eikä sillä voi ajaa epähuomiossa kenenkään yli. Riskin ja tuoton suhde on siis teoriassa kunnossa, mutta miksi sijoittamisen aloittaminen on monelle niin suuri kynnys?
Hyvä kysymys. Tämä on muuten mielenkiintoinen aihe – siis sijoittamisen psykologia. Artikkelia kirjoittaessani luin pätkän ”The psychology of investing”-kirjasta, joka kuvaa yksityiskohtaisesti ihmismielen erikoisuuksia sijoittamiseen sovellettuna.
Kirjassa puhutaan mm. siitä, miten sijoittaja usein yliarvioi oman osaamisensa suhteessa sen todelliseen tasoon – tehden huonoja sijoituspäätöksiä juuri sillä hetkellä, kun ne ovat tuhoisimpia.
Hyvin konkreettinen esimerkki tämänkaltaisesta virheestä on markkinan tulkitseminen tilanteissa, joissa markkina laskee jyrkästi. Monella tyypillinen ensireaktio markkinan laskuun on se, että sijoituksista pitäisi luopua mahdollisimman nopeasti. Tämä yksinkertainen reaktio on myös syy siihen, miksi markkina laskee niin jyrkästi pelon vallitessa markkinalla.
Markkinan reaktiot perustuvat kirjan mukaan kahteen perustunteeseen: Pelkoon ja ahneuteen. Kun markkina nousee, sen nousua kiihdyttää sijoittajien ahneus – sijoittajat pelkäävät jäävänsä paitsi voitoista, jota nousumarkkina tarjoaa, joten nämä sijoittavat lisää.
Markkinan laskiessa sijoittajat pelkäävät, että tällä kertaa markkina todella laskee nollaan saakka ja koko talousjärjestelmä romahtaa – myyden sijoituksensa, usein tappiolla.
Sijoituksiaan pitkin hampain tappiolla myydessään jokainen sijoittaja varmasti tietää ja loogisesti ajateltuna ymmärtää rikkovansa sijoittamisen perusperiaatetta, eli sitä, että sijoituksilla pitäisi lähtökohtaisesti tehdä tuottoa jotta koko projektissa on mitään järkeä.
Siitä huolimatta iso osa sijoittajista toimii juuri yllä mainitulla tavalla: Markkinan noustessa sijoittajat ostavat kalliitakin osakkeita, ja markkinan laskiessa nämä myyvät sijoituksensa tappiolla. Epävarmuus vie voiton, ja ajatukset vielä nykyistäkin suuremman tappion tekemisestä ajavat sijoittajan tekemään epäloogisen ratkaisun.
Varsinkin pitkäjänteisen sijoittamisen suurin ongelma saattaakin olla juuri tämänkaltainen epälooginen ajattelu. Sijoittaja ei pyrkimyksistään huolimatta kykene ajattelemaan pitkällä tähtäimellä: Nähdään ainoastaan tämänhetkinen tilanne, ja pelätään pahinta.
Miksi autokaupoilla juuri uuden auton ostanut ei myy autoaan heti takaisin vaihtoautona? Koska jokainen tietää, että uuden auton arvo tippuu reilusti sillä hetkellä, kun se rekisteröidään liikennekäyttöön ja ajetaan liikkeestä ulos.
Harva autoilija myöskään myy autoansa pois tappiolla, jos polttoaineen hinta nousee hetkellisesti vain välttääkseen pienen riskin siitä, että polttoaineen hinta pysyykin korkealla eikä palaa tavanomaiselle tasolle.
Jos ihminen osaa ajatella loogisesti autokaupoilla, miksi sama ei toistu sijoittaessa?
Erittäin hyvä kysymys. Kirjassa viitataan usein tutkimustulosten osoittaneen, että syystä tai toisesta ihmiset, jotka eivät menesty sijoittaessa, toimivat juuri yllä mainitulla tavalla – sijoitusmarkkinalla menestyvät ihmiset puolestaan osaavat hallita impulssejaan paremmin, ja jättävät huonot kaupat tekemättä markkinan laskusta huolimatta.
Tunteiden hallinta on arvokas taito sijoitusmarkkinoilla
Jos jotain artikkelissa mainitusta kirjasta voimme oppia, niin se lienee se, että tunnetaidot ovat sijoitusmarkkinoilla toimivalle sijoittajalle tärkeämpiä kuin osaisi äkkiseltään ajatella.
Tunteet vaikuttavat osto-, ja myyntipäätöksiin väkisinkin – ilmeisesti jopa enemmän kuin logiikka. On tietysti päivän selvää, että laskujen rästiintyessä ja henkilökohtaisen konkurssin partaalla sijoituksia kannattaa myydä vaikka tappiolla, mutta turhilta myynneiltä on hyvä pyrkiä kaikin voimin välttymään.
Näin ollen sijoittajalle tarpeellisten taitojen listalle voidaan lisätä huoletta myös rautaiset hermot sekä tunnetaidot – niiden avulla vältyt varmasti pitkässä juoksussa monelta turhalta tappiolta.
Lähteet:
John R. Nofsinger – ”The psychology of investing”