Kirjoitin pari kuukautta sitten omasta starttirahan hakemiseen liittyvästä prosessista, ja artikkelissa kehuin myös hiljattain aloittaneeni täyspäiväisen yrittäjyyden. Tykkään myös ajoittain kirjoitella Rahablogiin sisältöä omaan uraani ja työelämääni liittyvistä aiheista, ja tässä artikkelissa tutustutaan hieman oman yrittäjyystarinani alkutaipaleeseen ja siihen, miltä starttirahan hakeminen ja yrittäjyyden aloittaminen on tuntunut ensimmäisen parin kuukauden osalta.
Lue myös: Miten onnistua starttirahahakemuksessa?
Puolivahingossa 9 kuukaudessa yrittäjäksi
Yrittäjyys on maistunut hyvin haasteista huolimatta
Aloitin virallisesti täysipäiväisenä sisällöntuotantoalan yrittäjänä 1. Huhtikuuta 2023.
Ensimmäiset viikot olivat hiukan pelottavia, mutta aktiivisella tekemisellä ja itseluottamuksella niistäkin haasteista selvittiin.
Kuten monessa muussa yrittäjyystarinassa, ei myöskään omassani kaikki palaset loksahtaneet heti täydellisesti paikalleen yrittäjyysmatkan alkumetreillä. Päinvastoin – heti ensimmäisellä viikolla tekoälyn kehittyminen vei yhden asiakkaan, ja jo lähetettyihin myyntiviesteihin ei kuulunut vastausta. Lisäksi eräs pitkään suunnitteilla olleen projekti aloitus, joka toteutuessaan turvaisi ainakin hetkeksi toimeentulon, venyi ja venyi vastapuolen sopimusteknisistä haasteista johtuen.
Sanomattakin on selvää, että pipo alkoi hiukan kiristää. Oliko tämä sittenkään oikea päätös?
Vanhat opit käyttöön
En varmaan ole ollenkaan ainoa, joka yrittäjyysuransa alkutaipaleella on miettinyt samaa kysymystä. Tuntuu, että lähes jokaisesta tarinasta löytyy saman kysymyksen pohdintaa ensimmäisten kuukausien ajalta, ja monessa tarinassa on lähes identtinen alku omaani: Aloituksen innostus, heti alkuun kasa haasteita, niistäkin lopulta selvitään ja loppu on historiaa.
Yrittäjyydessä tulee varmasti eteen viimeistään jossain vaiheessa erilaisia haasteita, jotka voivat olla äärimmäisen vaikeitakin. Omalla kohdallani uskon vahvasti siihen, että ajastani provisiopalkkaisissa myyntitehtävissä auttoi minua pysymään rauhallisena ja uskomaan siihen, että tulopuoli kyllä oikenee, jos jaksan vain jatkaa laadukasta tekemistä ja uskon itseeni.
Varsinkin autoalalla, jossa ennen yrittäjyyttä työskentelin, kuukausitulot vaihtuivat kuukausien välillä merkittävästi. Joka kuukausi aloitettiin täysin puhdaalta pöydältä ilman yhtäkään myytyä autoa – tai euroakaan ansaittua tuloa. Välillä tehtiin kolme viikkoa putkeen töitä 10 tuntia päivässä ilman juuri mitään tulosta, mutta jos pää pysyi kylmänä ja tekemistä jatkettiin samalla laadulla vielä viimeisen viikon ajan, ilmestyivätkin yleensä kaikki kuukauden kaupat kuin tyhjästä viimeisen viikon aikana.
Toisaalta välillä kauppaa tehtiin kuukauden ensimmäisellä viikolla lähes koko kuukausimyynnin verran, ja loput 3 viikkoa kuluivat mihinkään johtamattomia tarjouksia lähetellen ja asiakkaiden ongelmia ratkaisten.
Provisiopalkkaisissa myyntihommissa ei ole mitään takeita siitä, että kuukausitulot ovat tietyn suuruiset joka kuukausi, ja vain omalla tekemisellä voi vaikuttaa omaan tulotasoon. Joskus on helpompaa ja kauppoja tulee kuin itsestään, joskus taas kauppoja kaivetaan raa’alla työllä kaikista mahdollisista pöytälaatikon lokeroista ja niistä kaikista kylmimmistäkin kontakeista.
Kaikesta huolimatta, jos myyjä luottaa itseensä ja uskoo siihen, että laadukkaalla ja ennen kaikkea sinnikkäällä tekemisellä päästään tiettyyn kuukausikeskiarvoon, on tulos yleensä myös kuukausitasolla kohtuullisen hyvin ennakoitavissa.
Alalla puhutaankin usein juuri siitä, että tulevaisuuden myynnit tai menneet myynnit eivät tarkoita mitään – eikä niitä missään nimessä kannata ainakaan itse ajatella. Jos hanskat tippuvat huonon kuukauden viimeisellä viikolla ja myyjä ajattelee, että koko kuukausi on nyt menetetty, koska kauppoja ei viimeiseen viikoon mennessä ole riittävästi, menettää tämä valtavan mahdollisuuden sulkea kaikki näiden 3 viikon aikana rakennetut asiakkuudet, ja tulos on sen mukainen.
Myyntialalla on siis paljon samona piirteitä kuin yrittäjyydessä, ja myyntialan vanhaa viisautta käyttäen jatkoin samaa vanhaa tekemistä haasteista huolimatta. Tällä kertaa tilanne oli se, että töitä oli tehty jo joitakin kuukausia käytännössä ilman tulosta, ja tähän päälle menetin vielä yhden asiakkuuden heti alkuun.
Vertauskuvalisesti nyt oli siis tehty se 3 viikkoa työtä ilman mitään tulosta – tiesin kuitenkin, että loppumetreillä luovuttaminen johtaa ainoastaan tappioihin, ja jatkoin aktiivista asiakkaiden lähestymistä ja kontaktin ylläpitämistä.
Ja aivan kuten ennenkin, itseensä luottaminen ja periksiantamattomuus kantoi jälleen sen kuuluisan ”viimeisen viikon” hedelmiä. Yksitellen asiakkuudet alkoivat selkiintyä, ja sähköpostiin ilmestyi hyväksyttyjä tarjouksia ja jopa se monta kuukautta käsittelyssä ollut, sopimusteknisistä haasteista kärsinyt sopimusluonnos, jonka lopulta pääsin allekirjoittamaan vain pari viikkoa myöhemmin.
Sähköpostiin kilahti myös freelance-alustalta viesti, jossa tarjottiin jopa 40 viikkotuntia mahdollistava, omiin kiinnostuksen kohteisiini sekä kirjoittamiseen liittyvä paikka, jonka parissa työskentelen vielä tällä hetkelläkin.
Näin sitä yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa töitä riittää ja toimeentulo on taattu muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin. Tällä hetkellä työskentelen mm. melko laajan (n. 65 000 sanaa) käännösprojektin, tekoälyn kouluttamiseen liittyvän projektin, sekä Mihin Sitä Säästäis?-kanavan kanssa yhdessä toteuteun Nuubit Treidaa-videosarjan parissa.
Entä jos…
…Kaikki ei menekään kuten Strömsössä konsanaan? Mitäs sitten tehdään?
Yrittäjyys ei aina ole helppoa, ja myös vaikeisiin aikoihin tulee varautua.
Vaikka tällä kertaa haasteista selvittiin, aina niihin ei löydy ratkaisua. Asiakkaat saattavat olla säästökannalla, ja vaikka nämä olisivat kiinnostuneita tuotteestasi tai palvelustasi, voi hankinta lykkääntyä vaikkapa parilla kuukaudella. Jälleen ollaan tilanteessa, jossa tekemistä pitäisi jatkaa täydellä motivaatiolla, mutta myös tuloja pitäisi jostain saada.
Puskuri auttaa haasteiden varalta
Omaan tekemiseen luottaminen on tärkeää, mutta ihmiset ajoittain epäonnistuvat, varsinkin paineen alla. Myös epäonnistumisen hyväksyminen ja siihen varautuminen on tärkeää, ja ainakin kohdallani oman mielenterveyteni kannalta on äärimmäisen tärkeää, että olen varautunut myös aikoihin, jolloin asiakkaita ei ole ja tilanteisiin, jossa tulopuoli laahaa perässä vaikka kulut juoksevat.
Olin itse varautunut yrittäjäksi lähtiessäni siihen, että pahimmassa tapauksessa asiakkaita ei ensimmäisen parin kuukauden aikana ole lainkaan, vaikka minulla oli jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä olemassa olevia asiakassuhteita, jotka tilasivat työtäni säännöllisesti.
Tilanteeni kuitenki todistaa sen, että tilanteet muuttuvat nopeasti, ja niihin täytyy kyetä sopeutumaan sitäkin nopeammin. Jos olisin laskenut yritystoimintani täysin nykyisten asiakassuhteideni varaan, olisin nyt todennäköisesti melko haastavassa asemassa.
Mutta koska olin varautunut siihen, että asiakassuhteita voi katketa, tai ne voivat jopa kadota kokonaan, ei yhden asiakkuuden menettäminen juurikaan vaikuttanut stressitasooni – vaikka olin toki mielessäni väkisinkin turvautunut siihen ajatukseen, että nämä asiakkaat tilaisivat työtäni jatkossakin samalla tahdilla kuin aikaisemmin.
Näinhän ei kuitenkaan todellisuudessa tapahtunut, ja tulevaisuuteen katsovalla ajattelulla yritystoiminnan suunnitteluvaiheessa vältyinkin mahdollisesti valtavalta pettymykseltä ja taloudelliselta ahdingolta.
Tiivistettynä: Suunnitele myös pahan päivän varalle ja varaudu aina pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kuinka paljon puskuria?
Yleisesti ottaen puskurin euromääräiseksi summaksi suositellaan n. 6kk kulut kattavaa pottia. Ennen kuin suljet artikkelin ja hylkäät haaveesi tuollaisen summavaatimuksen takia on sanottava, että hyvin harvalla on mahdollisuutta kerryttää tuollaista summaa nuorella iällä.
Tavanomaiset kuukausikulut yksin asuvalla nuorella (18-27v.) henkilöllä voisivat olla vaikkapa n. 1500-1800€/kk. Tämä siis kattaa ruoan, asumisen, pakolliset menot ja muun peruskulutuksen.
Koska itse luovuin myös autosta yrittäjyyteen lähtemisen ohella, tippuivat kuukausikuluni merkittävästi. Itse laskin kuukausikuluni tuohon n. 1500€ paikkeille, ja summassa on jopa hiukan tinkivaraa, jos tilanne muuttuu todella tukalaksi.
Toisin sanoen suosituksen mukaan minulla olisi pitänyt olla n. 9000 € käteistä pankkitilillä ennen yritystoiminnan aloittamista.
Ihan tuollaisia summia ei itselleni ole vielä 26 ikävuoteen kertynyt (hatunnosto teille, joilla on!), mutta valmistauduin itse kerryttämällä n. 4000-5000€ varoja ennen yritystoiminnan virallista aloittamista. Osa näistä on sijoitusvarallisuutta, jota myös olen valmis myymään tarvittaessa – uskon, että sijoitus omaan yritykseeni päihittää minkä tahansa osakemarkkinan tarjoaman tuoton, joten en pelkää myydä omistuksiani, jos se on ehdottoman pakollista.
Tämä summa mahdollistaisi jopa ilman starttirahaa n. 3kk kulujen kattamisen – jos nämä varat alkavat loppua, olisi pakko alkaa myös selailemaan työpaikkoja. Starttirahan kanssa tuo kuukausien lukumäärä kuitenkin n. tuplaantuu, eli teoriassa voisin olla juuri tuon suositellun n. 6kk täysin ilman töitä.
Tulojen tulee nousta tai menojen pienentyä
Puskurisummaa olen hiljalleen kerryttänyt töistä ansaitsemillani tuloilla, mutta pääkopassa jo pitkään hautunut unelma yrittäjyydestä aiheutti jotenkin myös sen, että aloin jo jotenkin alitajuntaisesti yli vuosi sitten lyhentämään erinäisiä osamaksuja ja mm. luottokorttia niin, että saisin kaikki ylimääräiset kuukausikustannukset mahdollisimman pieneksi.
Vähän noloa myöntää, mutta lainaa riitti tuolloin vaikka muille jakaa. Vuosien varrella erilaisia osamaksusopimuksia ja luottokorttivelkaa oli kertynyt muutamia tuhansia euroja, ja niiden maksaminenhan on tunnetusti se kivuliain osuus.
Sain kuitenkin lähes kaikki osamaksut ja lainat maksettua (pl. opintolaina ja 0-korko & 0-kuluiset pienemmät osamaksut), ja näin sain vähennettyä pakollisia kuukausimenoja merkittävästi.
Kuukausikulutusta voi siis käytännössä tasapainottaa joko vähentämällä menoja, tai nostamalla tuloja.
Starttirahasta mielenrauhaa yritystoiminnan alkuun
Vaikka itse olen äärimmäisen onnekkaassa asemassa, sillä yritystoimintani alkutaival vaikuttaa toistaiseksi olevan turvattu ainakin lähitulevaisuuden osalta, on starttirahasta ollut valtava apu kassavirran hallinnassa ja tulopuolen suunnittelussa.
Starttiraha maksetaan kuukausittain, aina samaan aikaan. Tiedän siis aina, että tilille ilmestyy tietty määrä rahaa (joka muuten on n. 800€/kk bruttona) tiettynä päivänä. Starttirahan avulla voin suunnitella henkilökohtaisia menojani niin, ettei firman kassavirta kärsi liikaa yritystoiminnan alkuvaiheessa.
Sanottakoon myös, että vaikka olen saanut uusia asiakkaita ja nämä asiakkuudet maksavat nyt hyvin, ei pitkän aikavälin tulevaisuuden osalta ole mitään varmuutta vieläkään. Starttirahaa voidaan hakea jopa 12kk ajaksi, jos yritystoiminnan käynnistäminen kestää hiukan kauemmin. Normaalisti hyväksytyllä starttirahahakemuksella sitä maksetaan kuitenkin vain 6kk yritystoiminnan aloittamisesta.
Starttiraha tarjoaa siis juuri tässä artikkelissa mainittuja haasteita varten säännöllistä tuloa, jolla yrittäjä voi maksaa henkilökohtaisia menojaan.
Myönnettäköön myös, että rohkeus ei omalla kohdallani riittänyt yritystoiminnan aloittamiseen ilman starttirahaa. Hakemusta jättäessäni tein itselleni lupauksen: Jos hakemus on hyväksytty, lähden yrittäjäksi. Jos se hylätään, jatkan työntekoa työsuhteessa.
Voinee siis sanoa, että starttirahan myöntäminen on todistetusti luonut Suomeen ainakin yhden yrittäjän, joka ilman hyväksyttyä hakemusta ei todennäköisesti koskaan olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.