Blogitekstin oikeaoppinen rakenne ei ainoastaan paranna blogisi luettavuutta ihmisille, se parantaa sen luettavuutta myös bloggaajan parhaalle kaverille – Googlelle. Artikkelin rakenne on siis tärkeä osa blogipostauksen kirjoittamista sekä lukijakokemuksen korkean tason että hakukonesijoitusten ylläpitämiseksi.
Artikkeli on osa Blogin perustamiseen liittyvää artikkelisarjaa. Lue kaikki blogin perustamiseen liittyvät artikkelit
Oletko jo valmis perustamaan oman blogisi? Lue vinkit blogin aloittamiseen
Mistä hyvä blogiteksti muodostuu?
Hyvällä blogitekstillä on monia ominaisuuksia, ja hyvän blogitekstin kriteerit ovat muuttuneet viime vuosina varsin merkittävästi.
Tänä päivänä ihmiset ovat tottuneet löytämään tarvitsemansa tiedon nopeasti, ja odottavat myös kaikilta sivustoilta helposti silmäiltävää, laadukasta sisältöä.
Blogitekstin tarkoitus on antaa lukijalle jotain, mitä tämä hakee sivustollasi vierailtaessa – se voi olla viihdytystä, vastauksia kysymyksiin tai vinkkejä käsittelemiisi aiheisiin. Jotta blogiteksti voidaan tänä päivänä luokitella hyväksi, sillä tulisi olla ainakin seuraavat ominaisuudet:
- Teksti on helposti luettavaa
- Teksti on laadukasta, ja sisältö vastaa otsikon aiheeseen
- Blogitekstiä on helppo silmäillä, eli selata nopeasti
- Vastaus mahdolliseen kysymykseen tulee löytää myös silmäilemällä – ja nopeasti.
Kaikkia näitä kohtia on vaikea toteuttaa heti alkuun, mutta nämä seikat muiden lisäksi on hyvä pitää mielessä blogitekstiä kirjoittaessasi. Muista myös, että kukaan ei ole mestari syntyessään, ja myös blogitekstin kirjoittamista voi harjoitella – eikä täydellisen tekstin kirjoittamista kannatakaan olettaa blogin alkumetreillä.
Otsikointi on kaiken A ja O
Blogitekstin runko muodostuu otsikoista. Otsikoinnin jalon taidon oppii kuitenkin ainoastaan kirjoittamalla itse, ja kirjoitustaitojen kehittyessä myös otsikointi parantuu ajan myötä.
Tutustutaan siis heti alkuun oikeanlaisen otsikkorakenteen saloihin ja siihen, miten oikeaoppinen otsikointi auttaa sinua kirjoittamaan.
Otsikot ohjaavat lukijaa ja helpottavat tekstin silmäilyä – tänä päivänä tekstimuotoisen median päätarkoitus onkin palvella lukijaa niin, että tekstistä saa tarvittavan informaation myös nopeasti silmäilemällä tekstiä. Lukijat hakevat tekstistäsi todennäköisesti jotain tiettyä tiedonpalasta, eivätkä suurella todennäköisyydellä lue läheskään kaikkea tekstiä alusta loppuun.
Tästä ei kuitenkaan kannata loukkaantua, päinvastoin: Artikkelisi perusrakenne kannattaa muodostaa sellaiseksi, että lukijan on mahdollisimman helppo löytää pikaisellakin vilkaisulla hakemansa tieto. Myös hakukoneet palkitsevat tänä päivänä sisältöä, jolla on paras luettavuus myös pikaisella visiitillä.
H1, H2 ja H3 – Mitä H-kirjaimet tarkoittavat?
Kuten mainittu, otsikkorakenteen avulla voit rakentaa blogipostauksen niin, että kirjoitus etenee sulavasti ja lukijan on helppo pysyä kärryillä. Hyvän otsikkorakenteen noudattaminen auttaa myös hakukonetta lukemaan artikkelia niin, että se ymmärtää mistä artikkelissa puhutaan.
Artikkelin otsikot jaetaan muutamaan erilaiseen otsikkoon: Artikkelin pääotsikkoon (H1), sisällön pääotsikoihin (H2), sekä sisällön alaotsikoihin (H3-H6). Jokaisella otsikolla on oma tarkoituksensa, ja oikein otsikoidun tekstin lukeminen on huomattavasti helpompaa kuin tekstin, jossa otsikot poikkeavat oikeaoppisesta rakenteesta.
Tutustutaan seuraavaksi jokaiseen otsikkotyyppiin yksityiskohtaisemmin:
H1-otsikkoja tulisi olla artikkelissa ainoastaan yksi – H1-otsikko on blogipostauksesi pääotsikko, joka näkyy usein myös hakukoneessa.
H2-otsikkoja voi olla useampi, mutta niiden määrää kannattaa säätää postauksen pituuden mukaan. Esimerkiksi lyhyessä, n. 500 sanan artikkelissa voi olla vain yksi H2-otsikko, kun taas pitkässä, yli 3000 sanaisessa artikkelissa otsikoita voi olla 5-10 – tai jopa enemmän.
H2-otsikoiden määrää kannattaa kuitenkin pyrkiä rajoittamaan niin, että postaus ei ole yhtä otsikkoa – jokaisen kappaleen tulisi sisältää riittävästi tietoa, että lukija saa hyvän käsityksen aiheesta.
H3-otsikot ovat alaotsikkoja, jotka tulee aina sijoittaa H2-otsikon jälkeen. Näiden alaotsikoiden alle tulisi kirjoittaa suurin osa itse sisällöstä, eli H3-otsikot pitävät sisällään kaiken sen varsinaisen tiedon, jonka haluat lukijalle kertoa.
H4-otsikot ovat vielä pienempiä alaotsikoita, joita henkilökohtaisesti käytän harvemmin. Blogipostauksia voi kirjoittaa hyvällä otsikkorakenteella myös ilman H4-otsikoita, mutta ne ovat käteviä jos yhdessä kappaleessa on paljon asiaa, ja haluat korostaa jotain tiettyä yksityiskohtaa H3-otsikon alla.
Otsikkoja on vielä pienempiäkin, mutta itse en ole koskaan käyttänyt H4-otsikkoa pienempää alaotsikkoa. Jos kirjoittaisi vaikkapa 20 000 sanan raporttia tai tutkimustyötä, pienempiäkin otsikkoja voisi kenties käyttää tilanteen vaatiessa. Blogia varten H4-otsikko riittää kuitenkin todennäköisesti hienosti pienimmäksi alaotsikoksi.
Ohessa vielä esimerkki artikkelin otsikoinnin perusrakenteesta:
[H1] – Artikkelin pääotsikko, otsikon tulisi kertoa lukijalle lyhyesti mistä artikkelissa on kysymys.
Esim. ”Blogin perustaminen – parhaat vinkit aloittelijalle”.
H1-otsikossa kannattaa säästellä sanoja, sillä otsikkoa lyhennetään tarpeen mukaan riippuen alustasta, jolla otsikko näkyy. Esimerkiksi Google rajaa H1-otsikon pituuden 60 merkkiin – jos otsikko on pidempi, se ei välttämättä näy Googlen hakukonetuloksissa.
Kirjoita myös H1-otsikon alle lyhyt läpikäynti artikkelin aiheesta, esimerkkinä voit käyttää tämän artikkelin ylimmäistä kappaletta, joka on H1-otsikon alle kirjoitettu lyhyt tiivistelmä artikkelin aiheesta.
[H2] – Sisällön pääotsikot, jotka kertovat lukijalle, mistä kyseisessä kappaleessa puhutaan.
Esim. ”Blogin perustamisen perustiedot?”.
H2-otsikoita miettiessäsi kannattaa myös kiinnittää huomiota niiden pituuteen – myöskään sisällön pääotsikoissa ei kannata runoilla liian syvällisesti. Joskus otsikot ovat pidempiä, joskus lyhyempiä, mutta maksimipituus kannattaa mielestäni pitää hieman pääotsikkoa lyhyempänä, n. 30-40 merkissä.
Lukijan ohjaamisen sekä sisällön aiheen avaamisen lisäksi H2-otsikot näyttelevät suurta roolia Googlen hakukonesijoituksissa, joten sisällön pääotsikoihin kannattaa sijoittaa aiheeseen liittyviä hakusanoja.
[H3] – Mitä on bloggaaminen?
H3-otsikon alle tulisi kirjoittaa suurin osa itse sisällöstä – tässä tapauksessa kannattaa avata vaikkapa bloggaamisen historiaa, mitä bloggaaminen tarkoittaa sekä esimerkiksi bloggaamisen nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Jos asiaa tulee paljon, voi jokaisen näistä kappaleista jakaa vielä H4-otsikon alle seuraavasti:
[H4] – Bloggaamisen historia
Asiaa bloggaamisen historiasta.
[H4] – Bloggaamisen nykytila
Asiaa bloggaamisen nykytilasta.
[H4] – Bloggaamisen tulevaisuus
Asiaa bloggaamisen nykytilan murroksesta, sen tulevaisuudennäkymistä sekä esimerkiksi asiantuntijan lausuntoja tms.
[H3] – Erilaiset blogialustat
Kattavasti tietoa erilaisista blogialustoista – aihetta kannattaa tutkia hieman syvällisemmin, ja koittaa löytää lukijan mahdollisesti kohtaamiin ongelmiin ratkaisuja, joihin voit kirjoituksellasi tarjota vastauksia.
Myös tässä kohdassa voit jakaa sisältöä vielä H4-otsikoilla, esimerkiksi jakamalla jokaisen erilaisen blogialustan omaksi H4-otsikokseen.
[H3] – Erot erilaisten blogialustojen välillä
Kun olet käynyt läpi erilaiset blogialustat, voit jatkaa kertomalla niiden välisistä eroista. Periaatteessa tähän sopisi myös H4-otsikko, mutta itse laittaisin selkeyden vuoksi tällekin aiheelle ihan oman alaotsikon.
Tätä rakennetta toistamalla voit rakentaa niin pitkän artikkelin kuin haluat – jos asiaa on enemmän, käytä enemmän väliotsikoita. Jos asiaa on tiiviisti, voit sijoittaa kaiken sisällön vain parin H3-otsikon alle. Artikkeli siis jatkuisi tästä jälleen samalla kaavalla – H2 pääotsikkona, jota seuraisi sitten lisää H3-otsikoita, joiden alle itse sisältö kirjoitetaan.
Sisällön rakenne
Kun otsikot on keksitty ja runko on kasassa, voit alkaa keskittymään itse sisällön rakenteeseen.
Sisällön rakenteella tässä tapauksessa tarkoitetaan itse tekstiä, sen muotoilua, sekä tekstin luettavuuden parantamiseen käytettäviä kikkoja, kuten lihavointia ja kursivointia.
Sisällön rakenteeseen voi kuulua lisäksi itse sivun asetteluun liittyvät seikat, kuten esimerkiksi tämänkin artikkelin H2-otsikoiden yhteydessä näkyvät visuaaliset tehosteet – eli pienet kuvakkeet, jotka tekevät sisällöstä helpommin luettavaa sekä jakavat artikkelia niin, ettei teksti ole vain yhteen putkeen kirjoitettuja sanoja.
Tutustutaan siis seuraavaksi hyviin vinkkeihin, jotka tekevät tekstistäsi helposti luettavaa sekä siistiä.
Kirjoita helposti silmäiltävää tekstiä
Lihavointi ja kursivointi ovat tehokkaita tapoja parantaa tekstisi luettavuutta sekä helpottaa tärkeän tiedon löytämistä artikkelistasi. Näitäkin työkaluja voi kuitenkin käyttää niin, että ne tekevät pahimmillaan tekstistäsi vaikealukuista ja poistavat korostuksen pääasiallisen hyödyn.
Lihavointia kannattaa käyttää esimerkiksi sisällön jakamiseen, jos aiheesta ei ole riittävästi kirjoitettavaa alaotsikkoa käyttääksesi. Sitä kannattaa myös käyttää harkiten, sillä jos tekstissäsi on liikaa lihavointia, korostus menettää merkityksensä täysin – itse suosin ainoastaan kappaleiden alussa käytettävää lihavointia, ja tärkeät asiat kappaleen sisällä korostan kursivoinnilla.
Esimerkkejä tästä näet kaikessa Rahablogin sisällössä, kuten tässä artikkelissa. Voit vapaasti ottaa inspiraatiota vaikkapa tämän artikkelin korostustyylistä, jos se on omaan silmääsi sopiva. Tämä on osoittautunut ainakin omaan silmääni tehokkaaksi tavaksi korostaa tärkeitä asioita niin, että korostuksen merkitys säilyy ja tekstistä ei tule yhtä lihavoitua sekasoppaa.
Kursivointia, eli hieman vinottaisen tekstin käyttämistä kannattaa yhtä lailla käyttää harkiten, ja korostaa ainoastaan sellaisia osia tekstistä, jotka olisivat muuten vaikealukuisia, tai sellaisia asioita, jotka ovat erityisen tärkeitä. Kursivointia voikin hyvin käyttää tekstissä mm. korostamaan sanoja, jotka ovat epätavallisia tai muuten vain vaikeasti luettavia.
Kursivointi helpottaa myös pitkien yksittäisten kappaleiden lukemista, sillä se ”jakaa” tekstiä eräänlaisiin lohkoihin. Vertaillaan seuraavaksi, kuinka paljon tekstin korostaminen todella vaikuttaa luettavuuteen – alla olevassa esimerkissä on tismalleen sama teksti kuin tässä kappaleessa, mutta tekstistä on poistettu korostukset.
Esimerkki – Tekstin luettavuus ilman lihavointia tai kursivointia
Lihavointi ja kursivointi ovat tehokkaita tapoja parantaa tekstisi luettavuutta sekä helpottaa tärkeän tiedon löytämistä artikkelistasi. Näitäkin työkaluja voi kuitenkin käyttää niin, että ne tekevät pahimmillaan tekstistäsi vaikealukuista ja poistavat korostuksen pääasiallisen hyödyn.
Lihavointia kannattaa käyttää esimerkiksi sisällön jakamiseen, jos aiheesta ei ole riittävästi kirjoitettavaa alaotsikkoa käyttääksesi. Sitä kannattaa myös käyttää harkiten, sillä jos tekstissäsi on liikaa lihavointia, korostus menettää merkityksensä täysin – itse suosin ainoastaan kappaleiden alussa käytettävää lihavointia, ja tärkeät asiat kappaleen sisällä korostan kursivoinnilla.
Tämä on osoittautunut ainakin omaan silmääni tehokkaaksi tavaksi korostaa tärkeitä asioita niin, että korostuksen merkitys säilyy ja tekstistä ei tule yhtä lihavoitua sekasoppaa.
Kursivointia, eli hieman vinottaisen tekstin käyttämistä kannattaa yhtä lailla käyttää harkiten, ja korostaa ainoastaan sellaisia osia tekstistä, jotka olisivat muuten vaikealukuisia, tai sellaisia asioita, jotka ovat erityisen tärkeitä. Kursivointia voikin hyvin käyttää tekstissä mm. korostamaan sanoja, jotka ovat epätavallisia tai muuten vain vaikeasti luettavia.
Kursivointi helpottaa myös pitkien yksittäisten kappaleiden lukemista, sillä se ”jakaa” tekstiä eräänlaisiin lohkoihin.
En tiedä teistä, mutta mielestäni teksti on aika lailla hankalampaa lukea. Korostaminen auttaa merkittävästi tekstin luettavuuden ylläpitämisessä, ja varsinkin pitkissä kappaleissa tekstin korostaminen oikeaoppisesti näyttelee suurta roolia.
Lisäksi lihavointi auttaa lukijaa löytämään oikean tiedon äärelle: Jos lukija haluaa ainoastaan tietää, miten kursivointia kannattaa käyttää, voi tämä silmäillä artikkelia läpi ja pysähtyä lihavoidun ”Kursivointia”-sanan kohdalle helposti silmäilemällä.
Nyt kun puhutaan kappaleista, niin mennään seuraavaan aiheeseen – eli kappalejakoihin.
Kappalejaot
Jotta sisältö on edes jossain määrin luettavaa, huomiota tulee kiinnittää myös tekstin kappalejakoon. Jos tekstiä jakaa liian usein uudeksi riviksi, tulee tekstistä tönkköä.
Jos kappaleita ei ole lainkaan tai niitä on aivan liian vähän, tulee tekstistä erittäin vaikealukuista.
Näin ollen on tärkeää miettiä hieman tekstin jaottamista niin, että sisältöä on riittävästi jokaisessa kappaleessa, mutta sitä ei myöskään ole liikaa – siitä, kuinka pitkä jokaisen kappaleen pitäisi tarkalleen olla, on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajaakin, mutta esikatselemalla tekstiä kirjoittaessasi pystyt varmasti muodostamaan oman mielipiteesi ja tyylisi.
Esimerkki – Teksti ilman kappalejakoa, kursivointia tai lihavointia
Lihavointi ja kursivointi ovat tehokkaita tapoja parantaa tekstisi luettavuutta sekä helpottaa tärkeän tiedon löytämistä artikkelistasi. Näitäkin työkaluja voi kuitenkin käyttää niin, että ne tekevät pahimmillaan tekstistäsi vaikealukuista ja poistavat korostuksen pääasiallisen hyödyn. Lihavointia kannattaa käyttää esimerkiksi sisällön jakamiseen, jos aiheesta ei ole riittävästi kirjoitettavaa alaotsikkoa käyttääksesi. Sitä kannattaa myös käyttää harkiten, sillä jos tekstissäsi on liikaa lihavointia, korostus menettää merkityksensä täysin – itse suosin ainoastaan kappaleiden alussa käytettävää lihavointia, ja tärkeät asiat kappaleen sisällä korostan kursivoinnilla. Tämä on osoittautunut ainakin omaan silmääni tehokkaaksi tavaksi korostaa tärkeitä asioita niin, että korostuksen merkitys säilyy ja tekstistä ei tule yhtä lihavoitua sekasoppaa. Kursivointia, eli hieman vinottaisen tekstin käyttämistä kannattaa yhtä lailla käyttää harkiten, ja korostaa ainoastaan sellaisia osia tekstistä, jotka olisivat muuten vaikealukuisia, tai sellaisia asioita, jotka ovat erityisen tärkeitä. Kursivointia voikin hyvin käyttää tekstissä mm. korostamaan sanoja, jotka ovat epätavallisia tai muuten vain vaikeasti luettavia. Kursivointi helpottaa myös pitkien yksittäisten kappaleiden lukemista, sillä se ”jakaa” tekstiä eräänlaisiin lohkoihin.
Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että tekstin korostaminen sekä oikeaoppinen kappalejako on tärkeää tekstin luettavuuden kannalta. Jos tekstiin ei tee korostuksia lainkaan, tai jättää kappalejaon kokonaan tekemättä – tai pahimmassa tapauksessa kummatkin – on teksti täysin mahdotonta lukea, ja lukija siirtyy kohti seuraavaa aihetta käsittelevää sivustoa.
Blogitekstin pituus
Mikä sitten on sopiva pituus blogitekstille? Kysymys tulee todennäköisesti vastaan heti ensimmäisen postauksen yhteydessä.
Sinulla saattaa olla päässäsi valtava kasa ajatuksia, jotka haluaisit purkaa tekstiksi yhteen massiiviseen artikkeliin – tai sitten riittävän pitkän tekstin kirjoittaminen huolettaa.
Oli tilanne mikä tahansa, näillä vinkeillä saat hyvän käsityksen siitä, kuinka pitkä blogitekstin tulisi olla.
Blogitekstin pituudelle ei ole olemassakaan mitään tiettyä pituutta – itsekin olen ihan lähipäivinä kirjoittanut yli 3000 sanan artikkelin, mutta myös lyhyempiä, n. 500 sanan artikkeleita useita. Sopiva pituus blogitekstille riippuu monesta asiasta:
- Kirjoittajan preferenssit – Jotkut kirjoittavat lyhyempiä tekstejä, jotkut taas pidempiä.
- Aiheen laajuus – Jos aihealue on laaja, tulee blogitekstistä väkisinkin merkittävästi pidempi
- Kuinka laajasti käsittelet asiaa – Lyhyestäkin aihealueesta voi kirjoittaa useamman tuhannen sanan artikkelin
- Kenelle kirjoitat? – Jos kirjoitat tieteellistä tutkimusta, tulee sinun todennäköisesti käsitellä asioita huomattavasti laajemmin kuin blogitekstissä, joka on suunnattu pikaoppaaksi sukkien valintaan.
Sopivaan pituuteen vaikuttavat toki muutkin tekijät, mutta yllä mainitut kohdat ovat hyvä lähtökohta omalle ajatustyöllesi.
Blogitekstin minimipituus
Vaikka maksimipituutta ei oikein blogitekstille voi määritellä, on minimipituus toinen tarina. Jotta lukija saa riittävän kattavan kuvan käsiteltävästä aiheesta, ja jotta Google ymmärtää artikkelistasi riittävästi, tulisi blogipostauksen olla vähintään n. 500 sanan pituinen.
Blogintekstin hakukoneoptimointi
Artikkelissa on mainittu useampaan otteeseen Googlen hakukonesijoituksiin liittyviä asioita, ja sille on hyvä syy.
Google tarjoaa loistavan lähteen sisältösi markkinoinnille täysin veloituksetta – mutta tekstin sovittaminen hakukoneeseen vaatii tiettyjä tiedonjyviä, joiden avulla saat blogipostauksesi nostettua Googleen.
Koska tämä artikkeli käsittelee pääasiassa blogitekstin rakennetta, ei mennä hakukoneoptimointiin tässä sen syvällisemmin. Voit kuitenkin lukea artikkelimme blogitekstiesi hakukoneoptimoinnista, jos haluat tietää lisää Googlen mustan laatikon saloista ja vinkeistä, joilla voit nostaa oman blogisi hakukonetulosten kärkeen.
Eräs seikka kuitenkin liittyy myös tämän artikkelin aiheeseen, ja se on luettavuus. Artikkelissa on mainittu useaan otteeseen myös tekstin luettavuuden tärkeys, ja se on myös hakukonesijoitusten kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä.
Vaikka tekstin tekninen hakukoneoptimointi, eli mm. toivottujen hakusanojen sekä erilaisten linkkien sijoittaminen tekstiin on tärkeää, on sitäkin tärkeämpää kirjoittaa lukijalle – ei hakukoneelle. Google osaa nykyään tunnistaa varsin hyvin tekstin, joka on kirjoitettu ainoastaan hakukonetta silmällä pitäen – siitä kertoo usein myös se, että lukijat poistuvat sivulta nopeasti löytämättä toivomaansa tietoa, koska teksti on vaikealukuista.
Näin ollen tekstiä kirjoittaessasi sinun kannattaa kiinnittää eniten huomiota laadukkaan, ja helppolukuisen sisällön tuottamiseen.